Tehokasta? koulutusta

Terkkuja Johanneksen kaupungista. Tuntuu hyvältä pitkästä aikaa olla sivilisaation parissa. Nairobissa ei eroa oikein tajua kunnes sieltä lähtee pois. Täällä on toimivat ja hyväkuntoiset tiet, kauppoja mielin määrin joissa oikeasti on valikoimaa ja hyvää ruokaa. Viinit ovat halpoja ja liha erinomaista, mikäs täällä ollessa. Johannesburg sanotaan olevan yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista, eipä sitä tosin täällä kaupungin ulkolaitamilla näy. En tiedä eroavatko Nairobi ja Johannesburg siinä mielessä paljon toisistaan. Molemmissa on rikollisuutta melko paljon ja pimeän jälkeen, ulkona liikkumista kannattaa välttää.

Kolmen uuden ystäväni kanssa
paikallisessa. Aika isoja ovat täällä...

Valkoisia täällä näkyy huomattavasti, jos ei nyt ihan enemmistönä niin joka puolella kuitenkin. Nairobissa valkoisen näkeminen aiheuttaa me-ilmiön, täällä ei. Eräs asia jonka huomasin, valkoiset täällä näyttävät vakavammilta, melkein huolestuneilta tai jopa pelokkailta. En tiedä johtuuko tämä siitä että pelkäävät mitä seuraa sitten kun Mandela kuolee, vai onko eteläafrikkalaisen perusilme vain suomalaisen nyrpeä. Tummat täällä näyttävät myös vakavammilta, ainakin jos kenialaisiin vertaa. Siellä missä kenialaiset hymyilevät ja jopa naureskelevat, köyhyydestään huolimatta, täällä elämä nähdään ilmeisesti vakavampana asiana. Nostan kenialaisille hattua tästä, vaikka tehokkuudessa onkin paljon toivottavaa.

Koulupenkillä taas

Expat-ryhmämme on nyt ollut täällä puolitoista viikkoa. Ensimmäinen viikko meni CRM:n parissa. Viisi päivää istuimme kuuntelemassa kouluttajaa, katsoimme videoita ja keskustelimme. Päivät olivat pitkiä, mutta osaavan kouluttajan ansiosta mielenkiintoisia. Lisäksi laadimme itsestämme psykologisen profiilin, vähän samaan malliin kuin Finskillä. Perusidea oli sama, metodi vain erosi. Eli kun tietää omat vahvuudet ja heikkoudet, on helpompaa toimia toisten kanssa ja voi tunnistaa miten heidän kanssa kannattaa toimia. Omasta profiilista sitten enemmän myöhemmin, aika hyvin se kuitenkin natsasi.

Viisi päivää CRM:n parissa on aika paljon, varsinkin kun miettii että olemme jo kapteeneja, mutta mehän saimme/jouduimme käymään läpi saman ohjelman kun penkkiä vaihtavat. Oli miten oli, aiheesta tuskin koskaan tietää liikaa.

Tämän jälkeen alkoikin sitten se vähemmän fiksu osuus. Ensin kaksi päivää koulutusta B737:än systeemeistä. Koulutus insinöörimaista, eli systeemejä katsottiin läpi välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti, sen sijaan että painoarvo olisi ollut miten se vaikuttaa operointiin. Jos konetta lähitulevaisuudessa lentäisi, koulutus on varmaan mielenkiintoista, ongelmana on etten sitä tule lentämään. Simujen jälkeen en välttämättä enää ikinä…

Puoli tuntia h-hetkeen, vielä hymyilyttää. No, kohta mulla
on myös B737-tyypit taskussa, eikö viisi simua riitä,
varsinkin jos konetta on lentänyt kymmenen vuotta sitten?
Myönnettäköön että kymmenessä vuodessa (+ uutta
tyyppiä muistin sotkemiseksi) olen onnistunut unohtamaan,
siis aivan kaiken. No lasku onnistui ihan jees...

Nyt on sitten vuorossa 5 simua, jossa testataan CRM-taso. Tämä siis tehdään koneessa, jonka systeemejä en tunne, vipuja en löydä saati sitten tsekkilistoja hallitse! Eiköhän kone sentään ilmassa pysy, mutta siinä se suurin piirtein onkin. Nähtäväksi jää miten paljon tulevat vaatimaan että osaamme itse koneesta. Järkevää tämä ei missään nimessä ole, seuraavaksi sitten nimittäin lähdemme Amsterdamiin Emppusimuun, jossa voimme sitten yrittää muistella miten Bojoa lennettiin… Näihin viiteen simuun menee muuten kaksi viikkoa, melko tehokasta… Onneksi perhe tulee ylihuomenna tänne viettämään viikonloppua!