 |
| Vähän jännittää, ainakin valokuvan ottaminen. Kyseessä on muuten Finskin vanha Emppu. |
Wau! Paljon
opiskelua ja lentämistä(!!!). Ei meinaa aika riittää kirjoitteluun millään.
Selittämisen meininkiä… Hienoa vihdoin olla takaisin kuvioissa ja uskokaa pois
kirjoittamista riittää. Vaikka kyseessä on sama kone niin kyllä sitä vaan
pystyy lentämään eri lailla kun mihin on tottunut. No, ehkä tekee hyvää
vanhalle koiralle oppia uusia temppuja. Hitaasti ne asiat tuntuvat vaan jäävän
korvien väliin, liekö liikaa hämähäkin seittejä vai varhaisdementia? Eiks
nelkyt ole se uusi kolkyt?
Aloitetaan
jokseenkin alusta, lupakirjasta…
”Vihdoin saapui paperi tärkeä, pompin ilmaan kuin vailla järkeä” (Juice Leskinen: Eesti on my mind).
Kyllä sain siis
lupakirjan. Vaikka lupasivat sen seitsemässä päivässä, se kesti kolme viikkoa,
no aika pientä. Loppujen lopuksi se sujui ilman suurempaa härslinkiä. Ainoa
pieni ongelma tuli koska piti saada lupakirjaan merkittyä sekä E170 ja E190
(ei, yksi kaavake ei riittänyt tähän vaikka kyseessä oli sama lento…). Ongelma
ratkesi kun tarkastajakapteeni saatiin kirjoittamaan vielä toinen kaavake.
Loppujen lopuksi siis täytin kuusi eri kaavaketta! No, niillä kyllä saikin
sitten neljä eri paperilappusta tai siis lupakirjaa. Yksi ATPL, yksi
mittarilento, yksi radiohoitajan ja yksi medikaali jossa vielä oli erillinen
liite. Nyt kelpaa lentää!
 |
| Ensimmäinen miehistö, vahvistettuna kolleegani Richardin kanssa, hän on siis Ghanasta kotoisin ja kurssikaveri. |
Lentäminen
alkoikin sitten rajusti, lensin 8 päivää putkeen. Ei ehkä ihan laillista,
toisaalta OM-A ei siitä mitään mainitse (maininta löytyykin sitten yleisestä
työaikalainsäädännöstä), kuusi päivää putkeen olisi itse asiassa maksimi. Nyt
tiedän sen. Tästä sopiva aasinsilta lennonselvitykseen. Olkaa ihmiset iloisia
siitä että Finskillä on osaavat (ja useimmiten mukavat) selvittäjät, jotka
ennen kaikkea tuntevat määräykset. Täällä olet täysin omillasi. Ellet itse
kieltäydy määräyksiin vedoten, niin ei sinua kukaan rajoita. Väittävät kyllä
että heidän tietokoneohjelmassa on varoitukset, toistaiseksi en ole sellaisia
huomannut.
Ensimmäisellä
lennolla jännitti kyllä hieman, joskaan ei pahemmin. Olin nimittäin jo
Obs-lennoilla (observointi) päässyt jopa rullailemaan (ei ehkä sekään ihan
laillista, mutta ihan hauskaa). Samoilla lennoilla sain myös treenailla
lentotietokoneen ohjelmointia. Joo, se on täysin sama mitä olen aikaisemminkin
käyttänyt, taukoa vaan ehti tulla jonkin verran ja sitten täällä käyttävät sitä
eri lailla kun olen tottunut joten tekemistä on riittänyt. Normaalin
alkusähläyksen jälkeen ei muuta kuin menoksi.
 |
| Välillä kävimme ulkoavaruudessa. Tämä ei siis ole planeetta Endor, Star Wars-leffasta, vaan Bujumbura, Burundi. |
Ensimmäinen kohde
oli Mombasa (taisinkin aiemmin jo Tauskin, vai oliko se Taiska, mainita…), noin
viidenkymmenen minuutin lento. Ei meinannut aika riittää millään. Onneksi
loppulähestymisen aikaan kaikki kuitenkin oli saatu hoidettua ja pääsin
pitkästä aikaa tekemään laskun oikealla koneella. Vaikka sen itse sanonkin,
niin ei mikään huono lasku J. No, varsinaista lentämistä Afrikassa en ole
koskaan pelännyt, lentää se kone ihan samalla tavalla täällä kuin Euroopassa,
ainakin melkein. Suuri osa lentokentistä täällä sijaitsevat aika korkealla,
kotikenttä Nairobikin on reilun puolentoista kilsan korkeudella, Eldoret ja
Addis Abeba ovat jo liki kilometrin verran korkeammalla. Geneve, joka taitaa
olla Euroopan korkeimpia kenttiä, tuntuu aika vaatimattomalta 500m
korkeudellaan. Käytännössä ero näkyy jarrutusmatkan pituudessa ja sitä myöten
jarrujen kuumenemisessa. Haastattelussa minulta muuten kysyttiin mikä on
korkealla operoinnin suurimmat ongelmat. Haastattelijat naureskelivat vain kun
heitin että mikseivät kysyneet minulta talvioperoinnista sen sijaan.
