Flying high (or not)

Kenya Airways Pride Center, eli Finnairiksi Koke (koulutuskeskus). Simulaattorit löytyvät viereisestä rakennuksesta, 737 sellainen ja tulossa on myös Emppusimu, jee.

Tämä on lähinnä lentäville.

Ja minä kuin luulin että Kiina oli hankala maa, siis mitä tulee lentämiseen tai siihen että saa lentää siellä. Otetaanpa alusta.

Mitä Kiinaan tulee sävelet ovat itse asiassa aika selvät. Lääkärintarkastus pitää läpäistä, se on tarkka mutta ihan läpäistävissä. ATP-teoriakoe pitää tehdä. Rekryfirmoilla on kysymyspankit, niitä opiskelemalla kokeesta pääsee läpi. Jos tietotaso on hyvä jo muuten, läpi voi päästä jo suoraan. Sitten tarvitsee ”enää” läpäistä tarkkari, no se onkin eri tarina… Kuitenkin, sen jälkeen koulutusta ei ole kovinkaan paljon vaikkei se kovin nopeasti etene.

Ja sitten on Kenia…

Perusteellista hommaa. Tässä käytiin läpi pelastuslautan
varustusta, kaikki eri vempeleet muuten katsottiin
tarkkaan.Vaaleat kaverit ja "Lawrence Fishburn" heidän
oikealla puolella ovat expat-kapteeneja, muut perämiehiä.
On siellä yksi nainenkin joukossa.

Lääkärintarkastus taitaa olla ainut homma joka on ihan normi. Ensiksi vuorossa on ATP-teoriakoe. Tähän asti ei ole selvillä onko tietopankissa kaikki JAA-kysymykset (n. 11.000), vai pienempi määrä, mutta JAA kysymyksillä mennään. Kaikkein hienointa on että vaikka kysymykset ovat JAA-ATPL kokeesta, JAA-ATPL lupakirja ei kelpaa sellaisenaan! No, opiskeluaikaa sentään on 1 kk, kunhan tietäisi mitä kaikkia kysymyksiä pitäisi opiskella. Lisäksi opettajat eivät halua kertoa tätä, koska silloin luokkaopetus olisi turhaa ja he ilman työtä. Aika loogista sinänsä… Seuraavaksi CBT-lle on varattu kymmenen päivää. Tätä opiskelua seuraa tyyppikoe, 217 kysymystä, mm. limitations osiosta ei saa tulla ainuttakaan virhettä. Haluavat siis testata tunnenko koneen jota olen lentänyt 5 vuotta? Kyseessä on liki täydellinen tyyppikurssi, koska simujakin on suunniteltu 4, no ok, tyyppikurssilla on 8 simua muistaakseni. Tähän muuten totta kai lisätään menetelmä harjoittelulaite.

Eikä tässä vielä kaikki. Muihin yhtiön vaatimiin maakoulutuksiin on varattu 4-6 viikkoa. Mukana on esim 10 päivän CRM-commander course, 10 päivää yhtiön menetelmiä, ditching harjoitus (joka muuten kesti melkein pari tuntia kun kaikkien piti näyttää että osaavat uida liivit päällä ja meitä oli yli 20…PS. Vesi oli n 20 astetta, ei tullut kuuma), ym yhtiö krääsää. Käytännössä käymme läpi kaiken saman minkä yhtiön uudet perämiehetkin. Kokonaisaikaa tähän on varattu liki 4 kuukautta, eli syyskuun lopussa toivottavasti ”jo” lentämässä.

Ryhmä rämä ATP-teorioita opiskellen.
Vasemmalta: Richard (Ghana), Alessandro (Italia, oliko vaikea
arvata...), Paolo (jepp, sama paikka), Vincenzo (juu), mä ja
oikealla Renito (Brasilia). Tumma kaveri edessä on
Majuri John Ngigi. Lisäksi löytyy kaksi kolumbialaista
kaveria, jotka ovat kuukauden edellä ja jo läpäisseet
kokeen...

No, palkkaa toki maksetaan koko ajasta, mutta kyllähän on resurssien tuhlaus käynyt muutaman kerran mielessä… No, askel kerrallaan, tällä hetkellä ATP teoriat vuorossa.

highs and lows

Onko kenialaisten ja suomalaisten välillä eroja? No on.
Ottaako välillä päähän? No ottaa.
Harmittaako välillä vähän enemmänkin. No kyllä.

below the belt

Första veckan börjar vara till ända. Har det varit jobbigt? Nej. Har det varit nyttigt? Inte särskilt. Har jag lärt mig något nytt? Åtminstone idag. Idag gick vi nämligen igenom säkerhet och risker inom flygbranschen. Jag trodde att ämnet var bekant och visst var det så, till en stor del. När instruktören sedan gav exempel på händelser, fick jag mig en tankeställare…

Först fick jag frågan, vad gör du om ni ska starta och du får höra att nån ministers fru har varit hos frissan, men hon är på väg? Enligt tidtabell borde starten vara nu. Det var lätt, vi sticker, sa jag. Icke sa Nicke. Ministrar och andra viktiga personer kan faktiskt hindra planet att starta i många afrikanska länder. De ringer helt enkelt upp flygledningen och ger order om att planet inte får starta. Då startar du inte. Enkelt? Visst…

På en annan flygning till Syd-Sudan: Under mellanlandningen där lyckades kaptenen förolämpa markpersonalen. Det slutade med att han var tvungen att fly in i planet och låsa in sig i cockpit, annars hade han blivit pryglad, helt i ordning med de lokala bestämmelserna. Jag skrattade tills jag fick höra att Kenya-Airways ännu också flyger dit, med Embraeren…

Undervisningsstilen är annorlunda också. Instruktörerna kör med hotelser och emellanåt ganska råa medel för att få budskapet hem. Vi såg bl.a. bilder på ett lik. Det var en kines som föll från 10m när byggställningen säckade ihop och han hade inte spänt fast sig som man skulle. Ansiktet var täckt men annars låg han intill byggställningen. Effektfullt? Jo. Pedagogiskt? Hmm…

Trick question?

Now, If you had the choice, which view would you choose from your hotel room?

The savannah:

or Suburbia?

It is an easy choice, right? So which one do you think I made?
That's right, the lower one of course.
What the savannah picture doesn't show is this:

So you'll get the view, but also the noise...
By the way, the left side of the road is the one leading into town. As the picture is taken around six o'clock, it is actually the other direction that should be slow. There you go, you never know with the traffic here...

It doesn’t start until the fat lady sings

Wow! It is really time. It feels surreal, I mean sitting on a flight knowing you won’t be moving back for two years.

Sad? Not yet at least. I expect I will miss my family, but right now all this is still too new.

Excited? Well, not right now. I do feel a little twinger in my stomach but nothing worth shouting about (which is basically still what I do by blogging…).

Bored? No, not bored. I expect staying too long at a hotel will make it boring but that path is yet to come.

Am I boring? Yes, maybe a little at least. What I right now mostly feel is tired. The last few weeks have been not only busy packing and preparing, but also strenuous. It is mostly the lack of information from Kenya that’s been taking it’s toll. Maybe I am oversensitive but I do feel it is ok to be a bit stressed , not knowing where to live in Nairobi and how our furniture will get there. If they get there, that is. There are so many questions and so few answers, but yes I am trying to look at things the Kenyan way (enjoy life and solve problems when they appear, not before). Apparently I still have a bit to go…

I’ll give you an example. Today is Saturday. Yesterday afternoon (Friday), at 5.30pm I received info on where to go when I get there and the program for the first week… 

Impressed with the view from the hotel room? I'm not either...

Home, at least for the next months I guess. But hey, the hotel has an ice-skating rink! Really.