Asennushommia

Murtohälyttimien asennus Suomessa:

Maksat, sovit asentajan kanssa milloin hän tulee, hän tulee sovittuna ajankohtana (noh, suurin piirtein ainakin), asentaa, näyttää miten homma toimii ja lähtee iltapäivän lopuksi kotiin (etuajassa).

Murtohälyttimien asennus Keniasssa

Maksat.

Mitään ei tapahdu. Soittelet ja saat vahvistuksen, maksu suoritettu. Mitään ei tapahdu. Soittelet taas. Tähän meni muuten viikko.

Sovit asennusajasta. Eivät ilmesty. Eivät seuraavanakaan päivänä. Sitten onkin neljän päivän pyhä jolloin eivät tietenkään asenna mitään. Sovit asennuksesta viikon kuluttua maanantaina.

Maanantaina kukaan ei näy. Soittelet, tulossa on. Ketään ei näy. Soittelet taas, tulossa on. Odottelet. Viiden aikaan, muutaman lisäsoiton ja uhkailun jälkeen asentaja ilmestyy, mutta vain tuodakseen osia valmiiksi seuraavaa päivää varten (ilmoitin muuten että ellei asennus ala seuraavana päivänä, vaihdamme toimitsijaa).

Seuraavana aamupäivänä, n klo 11 asentaja ilmestyy, ryhtyy siirtämään paniikkinappien paikkoja. Selviää että hänen tehtävä on vain ja ainoastaan tämä. Muutama puhelinsoitto lisää, selviää ettei vaadittuja osia ollut toimistolla, vaikka maksettiin jo pari viikkoa aikaisemmin. Oli kuulemma joku väärinkäsitys. Katsovat jos osat löytyisivät jostain. Eivät saman päivän aikana löydy.

Keskiviikko, asentaja ilmestyy taas hiukan ennen puoltapäivää ja ryhtyy vihdoin asentamaan. Viiteen mennessä ei tietenkään vielä ole valmis, vaikka heitä on kaksi. Sovimme että tulevat seuraavana päivänä kymmenen maissa.

Näin asennetaan tehokkaasti...

Nyt on seuraava päivä. Kello on kaksitoista. Ketään ei näy. Sähköpostit ja tekstarit on jo lähetetty. En jaksa soitella kun ei se auta. Tulee sitten kun tulee, jos tulee.

Tällaisina hetkinä en ollenkaan ihmettele miksi Kenia ei ole kehittyneempi valtiona. Tämä tehottomuus on ilmeistä koko systeemissä, oli sitten valtion virkamies tai ihan kuka tahansa. Suuttuminen ei auta, kasvoja ei sinänsä menetä mutta ihmettelevät kyllä kovasti mikä hätänä.

Jos jotain positiivista täytyy löytää, niin ainakin hymyilevät sitten kun tulevatJ

Tämän tarinan aikana kukaan ei kuollut eikä ainakaan vielä vahingoittunut. Sen sijaan soitettujen puheluiden, kirjoitettujen sähköpostien ja lähetettyjen tekstareiden määrä on loputon.