Joulurauhaa – Julfrid

Joulupukki tuli tänä vuonna jo lokakuussa,
ehkä sen takia häntä ei näkynyt enää
joulukuussa...

Joulu tuli tänä vuonna aikaisin, jo 21.12. Koska olimme lähdössä rannikolle aatonaattona, päätimme järjestää joulun aikaisin. Suurin syy tähän oli että näin välttyisimme lahjojen raahamiselta.

Sagt och gjort. Barnen var visserligen lite oroliga om julgubben skulle hitta till oss så tidigt, men visst gjorde han det. Tyvärr hade han så bråttom att barnen inte hann se honom… Senare på kvällen när vi frågade Nicolas hur julen var hade han närmast två klagomål: De fick färre presenter än i Finland och så träffade de inte julgubben… No, elämä on.

Sunnantaina lähinnä chillailtiin ja pakattiin, sekä hermoilimme mahdummeko mukaan koneen kyytiin. Appivanhemmilla oli onneksi buukatuut liput, joten he olivat ok (onneksiJ), me muut sitten normaalin odottavissa tunnelmissa. Malindiin, joka oli meidän määränpää, menee vain kaksi konetta per päivä ja ne olivat kaikki tietysti täyteen buukattuja. Taustatietona että joulukuussa kaikki jotka vain pystyvät lähtevät rannikolle. Se on vähän sama kun Kittilä ja hiihtolomaviikko… Mombasaan menee Tauskin lisäksi monta vuoroa päivässä, mutta ne kaikki vaikuttivat täysiltä. Vasta illalla olisi tilaa ja silloin emme taas enää halunneet istua autossa (pimeän tullen siis), sen verran epävarmoja olemme vielä maassa liikkumisesta.

Bilen skickade vi tidigt på morgonen med “vår chaufför” Charles. Han är alltså inte på riktigt vår chaufför, men har hjälp oss mycket och verkar vara pålitlig kille, vilket är livsviktigt I det här landet. Inga garantier förstås för att han inte skulle ta bilen och sticka till Tanzania… Bolaget hade också satt ett extraflyg så det såg inte helt desperat ut. Vi beslöt för att åka till fältet tillsammans med svärföräldrarna och göra ett försök att rymmas med samma flyg som de. Inom fem timmar skulle vi ha fyra chanser, så vi tänkte att det inte är helt omöjligt. Så här långt allt gott och väl… Det var på måndag morgonen det började hända… Eftersom det här är en julsaga (om än sann), så vill jag i alla fall här avslöja att den verkar sluta väl.

Ennen kuin kerron maanantain tapahtumista haluan todeta miten tämä maa jällen kerran yllätti minut, tällä kertaa positiivisesti…

Nousimme kello seitsemän, taksi oli tilattu puoli yhdeksäksi. 7.05 kuului kova ääni, vähän niin kuin teekeitin kun vesi on kiehumassa, mutta vahvistimen kautta. Ääntä ei kestänyt pitkään, muutaman sekunnin, jota seurasi poksahdus ja hieman kärähtäneen haju. Ihmettelin mistä tuo mokoma voi tulla ja lähdin etsimään äänen lähdettä. Tämä teko ei vaatinut salapoliisityötä. Normaalista poikkeava kova suhina kuului edelleen, se tuntui tulevan vedenlämmittimen kaapista.

Den här gången höll på att bli vår egen
swimmingpool, inomhus...

Ännu utan en klar idé vad det kunde ha varit, öppnade jag dörren till skåpen, där vattenvärmarna stod. I det första skåpet var allt som vanligt, men när jag öppnade andra dörren, sprutade vattnet! Nu var det bråttom, allmänt alarm och alla handdukar vi kunde hitta. Jag skyndade mig att stänga av strömmen för att inte bli elektrolyserad, eller vad det nu heter. Vattnet strömmade nämligen genom själva värmeaggregatet och elledningarna (som var kopplade på kenyansk vis, dvs inte speciellt förtroendeingivande). Följande problem var att stänga av vattentillförseln. Det var hastigt gjort, men hjälpte inte, eftersom läckaget var från bottnet av boilern. Ja jos joku ihmettelee niin säiliön tilavuus on muuten 180L, se on aika paljon vettä jos se valuu parketille. Kokeile vaikkapa desilitralla jo, ellet usko. Ja lapset/lapsenmieliset: Ei, koetta ei tarvitse oikeasti tehdä…

Yritettyämme hetken hallita tilannetta, totesin että jotain muuta on tehtävä. Hetken pähkäilyn jälkeen löysin puutarhaletkut. Painamalla letkunpäätä vuotokohtaan, saimme suurimman osan vedestä ohjattua ulos. Homma toimi aika hyvin kunhan muisti välillä käydä suoristamassa letkua. Samalla pyyhkeiden vaihto/kuivaksi vääntämisoperaation jatkui. Kello tikitti kovaa vauhtia kohti puoli yhdeksää. Saimme kun saimmekin putkarin kiinni, ja hän lähti tulemaan. Vuoto oli sen verran hallussa että muut ryhtyivät vaihtamaan vaatteita ja valmistamaan muutaman voileivän. Sovimme että he lähtevät kentälle yrittämään kyytiin, itse jään ”valvomaan” tilannetta. Kapteenihan tunnetusti jättää uppoavan laivan viimeisenä, tosin nyt jo olin aika varman siitä ettei laiva uppoa. Ehkäpä olisi kuitenkin pitänyt tehdä Schettinot…. (KVG)

Samtidigt som de andra flydde fältet i taxin, dök rörmokarna upp, Vid det skedet hade jag hittat ytterligare en tömningsventil som jag kopplat andra slangen till, så läget var nästan under kontroll. Problemet var att vattnet bara fortsatte strömma ut (också på golvet). Tacka vet jag tvättmaskinens centrifug, på 18 minuter fick jag alltid ett lass nästan torra handdukar.

Rörmokaren hittade slutligen huvudventilen, en stund senare var boilern tom. Vid det skedet dök också elektrikern upp. Han konstaterade att en för tunn elledning var orsaken bakom kortslutningen och läckaget. Att det var han som installerat ledningen var ju inte hans fel (nähä), utan killen hade sål fel ledning åt honom. Jag tänkte fråga att borde inte han veta vad som krävs mm., men så fungerar det inte här. Kl 1130 var killarna färdiga och jag kunde konstatera, Elvis has left the building.

Tätä lähdimme hakemaan Malindista, katsotaan löytyykö...

Nyt haasteena oli päästä lentokentälle mahdollisimman nopeasti. Taksin tulo kesti 45 min, mikä on hyvä aika. Kyseessä ei ole taksi Suomen malliin, vaan sulla on tiettyjä luottokuskeja, joille soitat kun tarvitset kyytiä jonnekin. Samalla kuin siivoin, söin aamupalan, tyhjensin jääkapin, vein roskat ja kävin suihkussa (kyllä, nyt saa kehuaJ), mietiskelin tapahtunutta. Onnea oli kuitenkin rutkasti matkassa. Tuo olisi voinut tapahtua esim yöllä, tai vielä pahempaa, pari tuntia myöhemmin. Silloin vesi olisi vapaasti kymmenen päivän ajan saanut tehdä tuhojaan. Sen tulo nimittäin ei olisi loppunut…

Resten av dagen gick nästan som på film. Jag hann precis till flygfältet innan checkin stängde och rymdes med på flyget. I Mombasa väntade chauffören på mig med bilen och vi körde den till Malindi. Klockan halv sju träffade jag de andra i villan vi hyrt och snart åt vi middag. Att villan och maten inte motsvarade förväntningarna för resten av familjen (läs: fru), är en helt annan historia. Den här historien skulle sluta lyckligt… God Jul!

Koska tämän tarinan piti loppua onnellisesti se loppuu tähän. Mitä Malindissa tapahtui, onkin sitten jo eri tarina… Hyvää Joulua!