Savanneista shoppailuun

Taustalle soimaan: Bo Kaspers orkester: Dansa på min grav

Viime sunnuntaina Nairobissa oli normaalia hiljaisempaa. Normaali ruuhka loisti poissaolollaan. Poissa olivat pakokaasuja sylkevät Aataminaikaiset kuorma-autot. Poissa oli myös kymmeniä ihmisiä, pysyvästi.

Tuntuu liki absurdilta näin läheltä seurata miten tuhansien ihmisten elämä muuttuu, ehkä lopullisesti, olematta itse kuitenkaan osallisena. Oma osuus rajoittui ohi-ajoon pari tuntia myöhemmin. Ihmeteltiin kyllä mitäköhän kaikki katselevat, mutta veikkasimme liikenneonnettomuutta. Pieleen meni.

Absurdia on myös nykyaikainen reaaliajassa oleva seuranta. Seuraavaksi pääsemmekin varmaan livenä seuraamaan lahtausta; oho, tuossa ampuivat taas yhden.

Täällä Keniassa presidentti on kannustanut kansalaisia yhtenäisyyteen. Yhtenäisyys onkin näkynyt pitkinä verenluovutusjonoina ja tukea on virrannut kriisirahastoon. Toistaiseksi väkivallan merkkejä ei ole näkynyt ulkosalla. Kenia on lyhyen historiansa aikana osoittanut että pinnan alla kytee ja väkivaltaan ei ole pitkä matka. Keniassa on paljon somaleja, jotka vuosien mittaan ovat löytäneet täältä turvasataman ja aloittaneet uuden elämän, osallistuen aktiivisesti talouteen. Veikkaan että moni heistä pelkää tällä hetkellä kenialaisten kostotoimenpiteitä, sen verran vahvasti Al-Shabaab yhdistetään Somaliaan.

Täkäläiset somalit ovatkin nyt tienhaarassa. Ottamalla vahvasti etäisyyttä väkivaltaisuuksiin ja katkaisemalla järjestöön kaikki siteet, niin henkiset kun varsinkin taloudelliset, he saattaisivat antaa terroristijärjestölle kuoliniskun. Asiantuntijat ovat täällä suurin piirtein yhtä mieltä siitä ettei Al-Shabaab ole enää voimissaan ja yrittää nyt epätoivoisesti saada huomiota (ja rahaa). Jos taas somalit eivät liiemmälti reagoi, se luetaan herkästi tukena järjestölle.

Kenialaisille tämä on myös näytön paikka. Pystyvätkö he hoitamaan jälkipyykin siististi mutta tehokkaasti? Haaste on valtava eikä täkäläinen tehokkuus ainakaan vielä ole tehnyt vaikutusta. Jos he nyt pysyvät yhtenäisinä eivätkä sorru väkivaltaisuuksiin (varsinkaan somaleja vastaan), toivoa löytyy. Maassa, joka on koottu n viidestäkymmenestä eri heimosta, on ollut paljon levottomuuksia. Kenties tämä voisikin yhdistää kenialaiset yhä enemmän yhdeksi kansaksi. Kenialaiset ovat ylpeitä maastaan ja juuristaan, oikeutetusti, tämä ylpeys täytyy vain suunnata oikein. Presidentti Kenyatta on ollut virassaan vasta muutaman kuukauden ja haaste on nuorelle pressalle melkoinen. Toistaiseksi hän on enimmäkseen esiintynyt edukseen, monen mielestä ICC:n oikeudenkäynnin lykkäämispyyntö oli kuitenkin turha. Kenyattahan on varapresidenttinsä kanssa kansainvälisessä tuomioistuimessa, syytettynä edellisten vaalien levottomuuksista. Hän pyysi että oikeudenkäyntiä siirretään Westgaten takia.

Jonkun verran keskustelua käydään nyt siitä ovatko viranomaiset kertoneet kaiken minkä tietävät. Moni uskoo että taustalla on enemmänkin. Vahvistamattomien YK lähteiden mukaan uuden hyökkäyksen riski on todellinen, se jäänee nähtäväksi. Itse en usko tällaiseen. Toisaalta, vaikka uskoisinkin, eipä se juuri elämää täällä muuttaisi. Kaupassa on käytävä ja elämä jatkuu. Ympäristöä kannattaa varmasti normaalia tarkemmin seurata, mutta pelolle ei kannata antaa sijaa. Kuten moni täällä sanoo, tämä olisi voinut tapahtua missä vaan. Hereillä täällä Nairobissa on joka tapauksessa oltava, sen verran todellinen on ryöstöjen ja autokaappausten uhka. Toisaalta, talonpoikaisjärjellä pärjää pitkälle täälläkin. Kyse on ennen kaikkea riskien minimoinnista.

Katukuvassa tragedia ei paljoa näy. Ryöstöjen ja autokaappausten riski nousi niin kauan kun viranomaiset keskittyivät Westgateen. Ostoskeskuksissa ja kouluissa on lisää vartijoita, näkyy siellä muutama aseistettu sotilaskin. Hyvä näin vaikka hieman pelottaakin tuo kasvanut aseiden määrä, toivottavasti eivät ole kovin liipaisinherkkiä… Yleensä vartijat ovat aseistamattomia, täytyy vaan toivoa että pelottava vaikutus on riittävä. Pitkällä tähtäimellä, ainakin lähikuukausien aikana, uskon että täällä on turvallisempaa liikkua. Miten pitkään, se riippuu sitten kollektiivisesta muistista, ja kollektiivinen muisti kuten kaikki tiedämme on usein pelottavan lyhyt.