Välitilinpäätös

Hieno sana tuo välitilinpäätös, mitä sitten lie tarkoittaa. Ensimmäistä tarkkaria odotellessa, ihailen Amsterdamin kaunista aamua. Mikäs ettei, kulmahuone on 15:a kerroksessa ja koska mäkiä ei tässä maassa juuri ole, näen pitkälle.

Viisi simusessiota on nyt takanapäin ja voin taas itseluottamuksella todeta että kone on taas hanskassa. Noh, tai suunnilleen niin hyvin kun se nyt itseni kanssa voi olla… Pari ekaa sessiota meni hieman ihmetellessä, sen jälkeen ihmettelyä on tuottanut enimmäkseen se kuinka paljon Finnairin proseduurit eroavat valmistajan proseduureista, mutta ennen kaikkea se miten paljon kenialaisten menetelmät eroavat valmistajan vastaavista. Ja pieni reunahuomautus tähän väliin: Ei, se ei todellakaan tarkoita että Finnairin ja kenialaisten menetelmät olisivat samanlaisia…

Olematta lentäjä-alalla, tätä on ehkä vaikea ymmärtää, miten samaa konetta voi lentää niin eri lailla? Onneksi peruslentäminen on samanlaista, kun vedät sauvasta (hyi te pervertikot joilla on likainen mielikuvitus…) koneen nokka nousee, ja työnnät niin se laskee. Laskutelinevipukin on ihan samassa paikassa, näillähän pääsee jo pitkälle, eikö? Kyllä vaan, jopa laskuun asti. Erot tulevatkin lähinnä siinä että missä järjestyksessä asiat tehdään ja mitä sanotaan.

Kuva: Petteri Kontti

Ei edelleenkään kuulosta kovin haastavalta? Ongelman ydin on että olet muutaman vuoden ajan ohjelmoinut aivosi reagoimaan tietyllä tavalla, tietyin komennoin. Golfin pelaajat tunnistavat tämän. Onnenkantamoisen kautta saat oppitunteja Tiger Woodsilta ja hän löytää syyn surkeaan lyöntiisi. Nyt pitääkin muuttaa svingiä. Kertokaa te jotka olette vastaavaa yrittäneet, montako tuntia siinä prosessissa meni, ja miten helppoa on luiskahtaa takaisin vanhaan svingiin?

Otetaan toinen esimerkki: Toistuvien ylinopeussakkojen vuoksi joudut takaisin ajokouluun ja uusimaan inssin. Valitettavasti menetelmät ovat muuttuneet. Kun opettaja sanoo käänny vasemmalle, sinun pitääkin kääntyä oikealle (vähän niinku Spede shown naisten logiikassa). Lisäksi perhanat menivät ja vaihtoivat vilkkujen ja tuulilasipyyhkimien puolta. Kaikki jotka joskus ovat ajelleet vasemmanpuoleisessa liikenteessä tunnistavat tämän…

Helpoin tapa kuvata tätä olisi ehkä kuitenkin: On hankalaa opettaa vanhaa koiraa istumaan.

Ensimmäinen ilta täällä Amsterissa meni nauttien. Kävelin ulkona kaatosateessa, oli ehkä viisi astetta lämmintä. Kylmä sade ja ilma tuntuivat niin virkistäviltä ja olo kotoisalta. Seuraavana päivänä olin ulkona vain sen verran että pääsin taksiin, ja totesin että jaahas, taas pimeätä ja sataa. Kolmantena päivänä totesin jo että milloinkohan pääsen takaisin Nairobin lämpöön. Brasilialainen kollegani nauroi kun kirosin kylmyyttä. Selitin että kyllä minä sen kestän, mutten silti siitä tykkää… Olis varmaan kannattanut ottaa enemmän lämmintä vaatetta mukaan.

En ole koskaan luullut näyttäväni hollantilaiselta, täällä minulle puhutaan hollantia joka kerta, avaan sitten suun tai en. Yksi selitti että kuulostin hollantilaiselta, vaikka ainoa mitä sanoin oli hellou. Voisiko syynä olla maan liberaali maahanmuuttopolitiikka? Tätä nykyään hollantilaiset näyttävät melkein ihan minkä väriseltä tahansa, eikä ulkonäön perusteella välttämättä voi johtopäätöksiä tehdä. Ja kuitenkin tekevät. Ehkä sitten olen sen verran lähellä perinteistä hollantilaisulkonäköä, että voisin olla sikäläinen?