Voi näitä päiviä

 Aina ei elämä mene kuin Strömsössä. Perjantai 13:a oli sellainen päivä.

Kävin simulaattorissa puolitoista viikkoa sitten. Siellä kysyin tarkastajalta, tarvitseeko nyt viedä kaikki paperit ja muut ilmailulaitokselle. Yllätyin suuresti kun sain kieltävän vastauksen. Ei, riittää kun hän kirjoittaa nimmarin lupakirjaan. Jaahas, no jopa jotain.

Koska myöhemmin selvisi että brasilialainen kollegani oli vienyt hakemukset ja muut paperit sinne, epäilin asiaa. Kysyin tekstarin kautta pomoltani, täsmääkö tämä. Kyllä, oli vastaus, jos sinulla on kaikki lupakirjat voimassa ei ole tarvetta lähteä sinne. Jaahas.

Selvityksestä kuitenkin tuli tekstareitä missä kysyttiin uusitun lupakirjan kopioita. Lähetin kopion nimmarista pariinkin kertaan. Kerran sieltä jopa soitettiin: kerroin että minulle on sanottu nimmarin riittävän. Hän lupasi tarkistaa asian, enkä sittemmin kuullut hänestä, tietenkään.

Täytyy toivoa että jarrut toimivat keskeytetyssä
lentoonlähdössä... Kisumu, Kenia ja edessä Victoria
järvi.

Olin edelleen epävarma, ja koska kyselyt jatkuivat kyselin pomoltani asiaa uudestaan, ennen

seuraavaa työvuoroa.

No niin, nyt sain vihdoin tarpeeksi tarkan vastauksen. Ei, lupakirjani ei ollut enää voimassa. Minun olisi pitänyt hakea uusi lupakirja. Nimmari ei koskenut itse ATP-lupakirjaa, vain pelkästään mittarilentokelpuutusta! Ne ovat muuten molemmat samassa lupakirjassa…

Yhtiön luonnollisen tulkinnan mukaan syy on täysin minun, koska lupakirjan voimassaolo on lentäjän vastuulla. Eli minun olisi pitänyt tietää että se pitää uusia. No mutta tätähän minä yritin kysellä, koska en tiennyt! Hohhoh…

Ei muuta kuin aamulla sitten paperitöitä ja lupahakemus kuntoon. Tämä on melkoinen urakka, koska siinä täytyy tarkalleen määritellä kuinka monta tuntia on lentänyt päällikkönä, eritellä päivä ja yötunnit, paljonko tunteja E70 koneella ja paljonko E90 koneella myös päivä ja yö erikseen. Lisäksi tietenkin totaalitunnit ja totaali mittarilentotunnit sekä matkalentotunnit. Kaiken pitää lisäksi natsata, eli he laskevat yhteen ja katsovat että täsmää edellisen raportin kanssa…

Löydä kuvasta kaksi virhettä.....
1. Tie on hyvässä kunnossa, ei kuoppia tms.
2. Ei liikennettä.

Sain paperi kasaan parissa tunnissa ja lähdin sitten yhtiön konttorille. Nyt piti saada lokikirjaan leiman lisäksi nimmari. Nimmarin voi muuten vain kirjoittaa neljä henkilöä. Minulla oli tuuria ja sain vaadittavat nimmarit kasaan saman tien, ei muuta kuin laitokselle jonottamaan.

Omalla vuorollani, noin tunnin jonotuksen jälkeen, selvisi ettei tunteja saanut pyöristää (vaikka viime kerralla juuri niin tein), vaan ne täytyy kirjoittaa minuutilleen. Ei muuta kuin pikaisesti korjaamaan, ja maksamaan tarvittavat 40€ leimaveroa pahvista. Papereita tutkaillessa virkailija huomasi että kokonaistuntini eivät täsmänneet. Sähköinen lokikirjaohjelmani oli tehnyt kepposen ja jättänyt merkkaamatta n. 6000h. Ei auttanut selitellä että kyllähän nuo näkyvät tunnit riittävät, ei tietenkään. Auto kauniisti kohti kotia. Sen verran paljon oli kello jo että tiesin etten ehdi takaisin samana päivänä. Ja perjantai kun oli niin vasta maanantaina sitten uudestaan, hakemaan uudet leimat ja nimmarit…

Muutama päivä töitä tässä menetin, ja koska yhtiö ei ollut kuulevinaan selityksiäni, menetetyt päivät merkittiin lomapäiviksi. Yrittivät vielä samassa merkitä vapaapäiväni lomapäiväksi, sen kuitenkin sain torpattua.

Kotona harkitessani lohtukaljaa, selvisi ettei HR-päällikkö ollut lunastanut lupauksiaan. Toisesta tapaamisesta huolimatta, alustavassa palkkakuitissa oli edelleen samat vähennykset kuin viime kerralla! Asiastahan oltiin jo sovittu kolme viikkoa aikaisemmin, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Eipä tietenkään. Jos tunnen nämä tyypit oikein, asiassa menee vielä muutama päivä, ja sitten he tulevat sanomaan ettei tähän palkanajoon asiaa enää ehdi korjaamaan. Jos korjaavat ollenkaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan…

Ei, tämä ei ollut hyvä päivä.